Meistä

Kennelnimen takaa löytyy Jaana Lappalainen, reilu kolmikymppinen toimistotyöläinen. Avomieheni Oskari on harrastanut luolametsästystä 25 vuotta ja on vannoutunut ”sakumies”. Kennelin nimelle rekisteröitävät sakupentueet ovat siis suurimmalta osin hänen toiveidensa mukaisesti tehtyjä.

Minulla ei ole perinteistä pitkää koiraharrastustaustaa ennen kasvatushaaveita, sillä meillä ei lapsuudenkodissa ollut eläimiä. Hoidin kyllä innokkaasti naapureiden ja tallikavereideni koiria, mutta enemmän pyörin kilpahevosten parissa vuosien 1998-2010 aikana. Ensimmäinen koira, parson-narttu Mini, tuli vuonna 2009 muutettuani silloisen poikaystäväni kanssa Lappeenrantaan. Parsoneihin tutustuin kaverini paperittoman nartun kautta. Se oli hyvin koulutettu ja varsin mutkaton – joskin valitettavan allerginen – tapaus ja herätti kiinnostukseni tähän monipuoliseen rotuun.

Vuoden 2017 aikana lauma on laajentunut parsoneista saksanmetsästysterriereihin. Myös näiden kohdalla on kasvatussuunnitelmia tulevaisuudessa. Laumamme jäsenistä voi lukea lisää kunkin omalta sivulta!

Minulle koira on ensisijaisesti hauska seuralainen ja perheenjäsen. Etenen jokaisen koiran kanssa sen ehdoilla. Minulla ei ole kovinkaan suuri kilpailuvietti, joten kaikki harrastelu tapahtuu mielenvirkistykseksi. Tällä hetkellä omat koiramme metsästävät (pienpetoja) sekä harjoittelevat vesiriistaa. Huvin vuoksi teemme myös arkitottelevaisuutta, agilityä ja käymme joskus näyttelyissä. 

Meillä ei siis suhtauduta turhan tiukkapipoisesti koiran kanssa olemiseen, toki jokaiselle on opetettu rajat. Pentuajan kasvatus on tärkeässä roolissa aikuisuutta ajatellen – hyvin koulutetulle koiralle voi antaa vapauksia enemmän kuin kurittomalle täystuholle. Koirat tuovat iloa ja naurua meidän elämään ja ovat mukana arjen pyörteissä. Minulle on tärkeää että koira toimii arkipäiväisissä tilanteissa. Omat koirani ovat tottuneet matkustamaan niin autossa kuin julkisissa kulkuvälineissä. Ne eivät hätkähdä ohi kolistelevaa junaa eivätkä rakettien pauketta tai suuria ihmisjoukkoja. Luonteen lisäksi pidän ehdottoman tärkeänä terveyttä sekä tasapainoista kokonaisuutta. Koira ei missään tapauksessa saa olla liioiteltu ja sen ainoa käyttötarkoitus ei saa olla näyttelyesineenä tai harrastuskoneena toimiminen. Vastustan suuresti vain yhden ominaisuuden jalostamista, minusta koirien kasvatuksessa tulee ottaa huomioon kokonaisuus ja useampi kuin yksi sukupolvi. Lisäksi jalostuskoiran on toimittava rodunomaisessa työssä sekä se on tunnistettava rodun edustajaksi vaivatta.

Olen jäsenenä Suomen kennelliitossaSuomen Koirankasvattajat Ry:ssä (kannatusjäsen), Suomen Saksanmetsästysterrierit Ry:ssä ja Parsonrussellinterrierit Ry:ssä. Olen ollut mukana PRT Ry:n toiminnassa useassa tehtävässä sekä ylläpidän rodun terveystietokantaa. Tällä hetkellä olen hallituksen jäsen. SSMT Ry:ssa toimin jäsensihteerinä sekä ylläpidän vuosikirjoja ja sakuputiikkia.

Kasvattajakurssin kävin kesällä 2011, kasvattajasitoumuksen allekirjoitin syksyllä 2011 ja kennelnimi Rhosgobel myönnettiin kesällä 2013. Ensimmäinen parsonpentue syntyi vihdoin kesällä 2019 ja sakuterrejä odotellaan myöhemmin. Pentuja meillä syntyy harvakseltaan, vain silloin kuin niille on omasta takaa tarve.

Minusta hyvä rotunsa edustaja on kotona rento ja helppo laumakoira, mutta työmaalla (oli se sitten metsästys tai muu harrastus) täynnä tulta ja tappuraa. Sen tulee kuitenkin olla jatkuvasti kaikkien käsiteltävissä. Koen että tervepäinen koira kyllä sallii ihmisen paikalla olon ja riistan poisottamisen ilman suurempia keskusteluita. Minä en pidä ”heikkohermoisuuttaan” huutavista koirista, vaan työpaikalle tullaan rauhassa ja ääneti.

Olen suorittanut metsästyskortin vuonna 2017. Kuulun VarsiNaiset Eräladyt-seuraan. Talviviikonloppumme kuluvat puhtaasti luolametsällä ja siksi muut harrastukset painottuvat metsästysajan ulkopuolelle.